<3 Äiti <3  Viikko suurta tuskaa ja raastavaa ikävää takana! Se hetki kun Teresia koti-ovesi avasi, se hetki on ikuisesti piirtynyt hänen särkyneeseen sydämeen Siellä me istuimme, itkimme ja silitimme sinua. Kodissasi jossa sait nukahtaa ikiuneen lastenlasten valokuvat vierelläsi. Kuulitko sanani, kuulitko ikäväni? Muistelen lapsuuttani, lapsuuttani josta ei koskaan puuttunut mitään. Rakastit meitä ja ajattelit meitä viimeiseen asti. Olit äiti, olit mamma, olit anoppi...olit kaikkea mitä saatoimme vain toivoa! Nyt kotonasi on tyhjää, ei enää kuulu "kengät jalassa saa tulla mutta mattojen vaaleisiin kohtiin ei saa astua" ei enää "Hyvää työpäivää rakas" puheluita, ei enää sinua kävelemässä pihatietä pitkin, ei enää sinua milloinkaan. Anteeksi jos suren liian kovin, on vain niin järjetön ikävä


Pilven reunalta katselet meitä.
Kysyt, miksi noin paljon kyyneleitä.
Iloinen hymysi valaisee meitä.
Rakas mamma, itkemme vain hetken,
emme kaipausta peitä.

Ikävöiden Sakari, Tessa, Laura, Kia ja Kiira <3