sen huomaan jäähtyneen! Noin laulaa Suvi Karjula kappaleessa "Rakkauden talo". Sitä oli myös äidin asunto jonka oven kävin juuri sulkemassa viimeisen kerran <3 Kaipaus tarttui kiinni takinliepeeseen. Istuin yksin kohdassa jossa äidin sohva oli, siinä missä äiti sulki silmänsä viimeisen kerran. Itkin, huusin, ikävöin tyhjässä asunnossa jossa äidistä muistutti enää vain tuoksu. 6-vuotta ja jäljelle jäi VAIN tuoksu =/ Miksi? Muistot ovat sydämessä, mielessä...tajusin että irtipäästäminen ja hyväksyminen sattuu niin kovin, niin kamalan kovin. Äidin seinien sisälle mahtui äärettömän paljon rakkauta, rajatonta rakkautta <3 Mielessä kaikui äidin sanoja, kädet etsi kohtia joihin äiti oli koskenut. Pelkäsin tätä päivää niin kamalasti...29 päivää tuskaa takana! Joskus vielä elän täysillä, joskus vielä hengitän ilman kipua, joskus vielä...